Tervehdys taas!

Ennen kuin menen itse aiheeseen, haluan kiittää saamastani tsempeistä ja mukavasta palautteesta, jonka sain ensimmäisen blogikirjoitukseni jälkeen. Aihe ei ollut ihmeellinen, kerroin kuka olen ja mitä tuleman pitää. Jos rustaukseni aiheuttavat iloa, niin se on hienoa! 🙂

Eilen lauantaina Voimalalla oli promokuvaukset, johon itsekin osallistuin. Nina lupasi osallistujille kahvia sekä pullaa. Ja sitä saimme. Tai itseasiassa kaikki muut, paitsi minä. Kapteeni Räisänen piti huolen, ettei valmennettava pupella pullaa posket täynnä kuin hamsterilla.

Kuvaajana toimi Linnea Kuhmonen, Nina ja Tiina ohjasivat malleja suorittamaan erilaisia liikkeitä ja asentoja. Aihe oli tuntikuvaukset, joten muun muassa heilutimme kuulaa, käytimme foamrolleria.. Kuvista näette sitten, sillä ne kertovat enemmän kuin tuhat sanaa

Tunnelma oli rento ja mukavaa oli. 🙂 Pari tuntia meni nopeasti, muutamat jäivät vielä tovin verran pidemmäksi aikaa. En ole ihan varma kuinka muilla meni hymyilyn kanssa, mutta minun hampaita ei naurattanut. Taisin kerran tai kaksi kuulla, että ”Hymyä, Tytti!” Vai muistanko väärin? Joka tapauksessa, tykkäsin kyllä vaikka vakavana siellä mukana touhusin kuvauksen aikana. Siinä mielessä todenmukaista matskua, koska treenatessani en hymyile tosielämässäkään. Poikkeuksena sarjojen väliset huilitauot 😀

Tämä oli toinen kerta kun pääsin kokemaan mallina olemista. Millaista se sitten on? Toiveita oli järjestävältä taholta eli Voimalan Ninalta mallien pukeutumiseen liittyen. Ja tietysti kuinka järjestäydytään erilaisiin tilannekuviin. Ja näihin toiveisin mallit vastasivat toimimalla niin kuin pyydetään. Jonkun verran on odottelua, mutta se kuuluu asiaan. Itse tunsin pääseväni helpolla, kun ei tarvinnut opetella koreografioita eikä kävellä korkkarit jalassa catwalkilla. Sekin on joskus kuulkaa minulle tapahtunut.

Yksi Ninan toiveista oli treenivaatteiden värikkyys. Kuinkas minä siihen toiveeseen vastasin? ”Musta hoikentaa” ajattelu suorastaan tyrmäsi minut, kun etsin vaatekaapistani värikkäitä treenivaatteita.  Niitä ei ole! Tai olisi niitä ollut, mutta.. Ihmisestä on tullut iso ja vaatteet käyneet pieniksi. Isoksi tulemisella en tarkoita esimerkiksi lihaskasvua. Minusta on kehkeytynyt pyllerö. Haluaisin kovasti laittaa etuliitteen ”pikku”- mutten voi. Pikku pyllerö olisi nähkääs vielä mahtunut vanhoihin treenikamppeisiinsa, vaikkakin naftisti 😀

Tämä oli hauska kokemus ja mistä jutusta tykkää, sitä on mukava olla tekemässä ja tuomassa tutuksi.

Pitäkää lippu korkealla ja mieli iloisena!

-Tytti-